Miksi turvatyyny ei lauennut?

Eräänä pimeänä syysiltana Christer Jonsson törmäsi hirveen Örnsköldsvikin edustalla Ruotsissa. Subaru Outback suojasi sekä Jonssonia että tämän koiraa loukkaantumiselta, mutta tyynnyttyään Jonsson huomasi, että yksikään auton turvatyynyistä ei ollut lauennut.

Miten on – pitäisikö turvatyynyn laueta hirvionnettomuudessa? Ei välttämättä. Subarun teknikko Niklas Gustavsson sekä Ruotsin tie- ja liikennetutkimuslaitoksen tutkija Jan Wenäll kertovat, miksi näin on.

Piip-piip-piip-piip! Kräsh!

Christer Jonsson ei ehtinyt reagoida. Hirvi oli hypännyt auton eteen niin tiukassa kulmassa ja niin kovalla vauhdilla, että edes Jonssonin Subaru Outbackin EyeSight-järjestelmä ei kyennyt pysäyttämään autoa. Jonsson itse ei ehtinyt nostaa jalkaansa kaasupolkimelta.

– Olin juuri ohittanut kuorma-auton, kun näin, että kaiteen toisella puolella vastaantulevien kaistalla oleva auto väläytti huomiovalojaan. Itse en nähnyt mitään, ennen kuin hirvi jo juoksikin autoni eteen suoraan vasemmalta kuin varjo.

Hirvi osui auton etuosaan, kaatui, ja osui kattoon heti tuulilasin yläpuolelle. Se kieri katon yli ja murskasi tavaratilan ikkunan, jonka alla Jonssonin koira istui häkissään.

– Kaikki valot menivät pimeäksi, ohjausservo sammui ja konepelti taittui niin, etten nähnyt, mihin ajoin, Christer Jonsson muistelee.

– Tiesin, että kuorma-auto oli aivan takanani. En halunnut tulla sen yliajamaksi, joten annoin autoni vieriä, kunnes se pysähtyi.

Ei henkilövahinkoja

Jonssonilla oli onnea matkassa. Hänen juuri ohittamansa kuorma-auto ehti pysähtyä. Suoraan sen takana ajoi lava-auto, jonka kuljettaja kavereineen oli matkalla kotiin työkeikalta.

– He pysähtyivät keskelle tietä ja sytyttivät auton kattovalot. Kun astuin ulos autostani, koko tie loisti keltaisena.

Jonsson oli selvinnyt pelkällä säikähdyksellä, samoin hänen koiransa. Pelastuslaitos saapui paikalle nopeasti. Pian onnettomuudesta ei näkynyt jälkeäkään, ja Jonsson saattoi huokaista helpotuksesta ja suunnata kotiin rauhoittumaan.

Seuraavana päivänä hän meni hakemaan henkilökohtaisia tavaroitaan, joita ei ollut voinut ottaa mukaansa onnettomuuspaikalta. Autossa riitti kuitenkin ihmeteltävää.

– Olen aiemmin nähnyt kuvia katoista ja tuulilaseista, jotka ovat hirvikolareissa painuneet pitkälle matkustamon sisään. Mutta vaikka hirvi osui suoraan autoni tuulilasin yläosaan, kohdassa näkyi tuskin mitään merkkejä onnettomuudesta. Katto oli hädin tuskin kolhiintunut.

Etuosassa tilanne oli toinen. Auton keula oli painunut niin pahasti sisään, että iskunvaimentimen tanko oli työntynyt puskurin lävitse. Konepelti oli taittunut kuin haitari ja painautunut tuulilasia vasten. Rikkoutuneen takaikkunan sirpaleita lukuun ottamatta matkustamo oli täysin kunnossa.

– Se, että selvisimme niin helpolla, oli selvästikin kestävän korin ansiota.

Yksikään turvatyyny ei lauennut

Seuraavaksi Jonsson havaitsi, että yksikään auton turvatyynyistä ei ollut lauennut onnettomuudessa.

– Silloin aloin ihmetellä. Kuuluuko asian todella olla näin?

Jonsson kysyi asiasta suoraan Subarun maahantuojalta Pohjoismaissa, ja saikin vastauksen teknikko Niklas Gustavssonilta.

– Järjestelmä on suunniteltu niin, että turvatyynyt laukeavat ainoastaan silloin, kun niitä todella tarvitaan – ei koskaan muulloin, Gustavsson kertoo.

– Hirvi on totta kai painava eläin, ja onnettomuus sellaisen kanssa on valtavan dramaattinen kokemus ja aiheuttaa usein isoja peltivahinkoja. Tästä huolimatta tyynyjä ei välttämättä tarvita.

Järjestelmä toimii niin, että tyynyt laukeavat, mikäli ohjausyksiköt arvioivat, että joku autossa olijoista on vaarassa törmätä auton sisäosaan. Jos näin käy, vain kyseisessä törmäystilanteessa tarvittavat turvatyynyt laukeavat.

– Vuoden 2018 Outbackissa, jollainen Christer Jonssonilla oli, on yhdeksän G-voimia mittaavaa anturia. Jos jokin niistä olisi rekisteröinyt G-voimia, yksi tai useampi turvatyyny olisi lauennut. Nyt mikään niistä ei lauennut, ei edes kaikkein etummaisin, joka olisi murskautunut törmäyksessä.

Tieteellisesti tutkittu

Vaikka riistakolarit eivät sellaisenaan lukeudu Euro NCAP:n kaltaisiin suuriin turvallisuustesteihin, niitä on kuitenkin tutkittu paljon.

Ruotsin tie- ja liikennetutkimuslaitos VTI:n tutkimusinsinööri Jan Wenäll on muun muassa tehnyt tieteellisiä törmäystestejä hirvillä 1990-luvulta lähtien.

– Jokainen onnettomuus on omanlaisensa, mutta juuri hirvikolarissa on täysin järkevää, että auton turvatyynyt eivät laukea, Wenäll vahvistaa.

35 viime vuoden aikana hän on todistanut erittäin monen hirvikolarin seurauksia – niin tosielämässä kuin laboratorioympäristössä tutkimustarkoituksissa. 2000-luvun alussa Wenäll ja Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun opiskelija Magnus Gens kehittivät erittäin edistynyttä testauslaitetta, jossa keinotekoinen hirvi riippui sähkömagneettien varassa aivan törmäyshetkeen asti.

– Kyseessä oli Magnuksen lopputyö, Wenäll kertoo.

– Yksi tutkimuksemme tavoitteista oli saada riistakolarit osaksi NCAP:n arviointeja ja kehittää standardi tämänkaltaisille törmäystesteille, Wenäll jatkaa. Sellaista ei ole vieläkään olemassa. Ei ole myöskään standardia sille, milloin turvatyynyn pitäisi laueta. Se, miten hyvin auto selviää riistakolarista ja millaisissa tilanteissa turvatyynyt laukeavat, vaihtelee automallista toiseen. Yleensä tyynyt laukeavat törmättäessä kiinteään esteeseen 25 kilometrin tuntinopeudessa.

Tärkeitä iskuja ja niiden vaimentajia

Juuri hirvikolareissa on tavallista, että auto osuu eläimen jalkoihin, jolloin eläin kaatuu. Suurimman törmäyksen ottaa useimmiten vastaan katon etureuna, johon hirven painava ruho iskeytyy.

– Tämä riippuu tietysti autotyypin pituudesta ja korkeudesta, mutta tyypillisesti henkilöautoissa juuri A-pilarit ja tuulilasi ottavat vastaan pahimmat iskut.

Eivätkö voimat sitten ole niin suuria, että kuljettaja on vaarassa lyödä päänsä ohjauspyörään?

– Näinkin voi olla. Samalla on erittäin tärkeää, että turvatyyny ei laukea turhaan, Wenäll toteaa.

– Ei ole varmaa, että auto pysähtyy heti törmäyksen jälkeen. Se voi jatkaa vierimistä ja törmätä johonkin muuhun, vielä vaarallisempaan esteeseen. Tällaisessa tilanteessa onkin tärkeää, että tyyny on tallella mahdollisimman pitkään. Turvatyyny toimii vain yhden ainoan kerran. Kun se on lauennut, se ei enää tarjoa suojaa.

– Hirvikolari on tästä hyvä esimerkki, Wenäll kertoo.

– Siinä etuosan törmäysimpulssi on suhteellisen alhainen, joten auto jatkaa vierimistä suhteellisen suurella nopeudella. Silloin on kiinnostavaa, mihin auto lopulta päätyy. Ei voi etukäteen tietää, pysähtyykö se itsestään vai törmääkö se vastaantulevaan autoon.

Vakuuttunut turvallisuudesta

Christer Jonssonilla oli onnea, että auto osui pelkästään hirveen ja että Subaru Outbackin katto kesti eläimen valtavan painon. Mikään toinen auto ei osunut Jonssonin autoon, eikä Outback myöskään törmännyt mihinkään muuhun. Mikä tärkeintä, Christer Jonsson ja koira selvisivät täysin vahingoittumattomina.

– Olen täysin vakuuttunut siitä, että selvisimme niin hyvin juuri Subarun ansiosta. Turvatyynyjen laukeamattomuus oli ainoa asia, jota ihmettelin, mutta siihen sain hyvän selityksen, Jonsson kertoo.

Subaru Outbackin hankinta myös seuraavaksi autoksi oli Jonssonille itsestäänselvyys, mutta jokin on kuitenkin muuttunut.

– Nyt minulla on autossa aina heijastinliivi ja taskulamppu. Lisäksi säilytän puhelinta aina niin, että se ei voi lentää pois törmäyksessä. Aivan ensimmäiseksi panostin kuitenkin erittäin hyviin lisävaloihin. Luotan auton turvallisuuteen täydellisesti, mutta seuraavan kerran kohdatessani hirven toivon ehtiväni reagoida ja hidastaa vauhtia reilusti ennen kuin turvajärjestelmät puuttuvat peliin.